PAMIN MATKAPÄIVÄKIRJA syyskuu

6.-7.9.2004: Lähtö ja tulo Maanantai 6. päivä syyskuuta! Pieniä perhosia lenteli mahassa matkalla lentokentälle. Lähtö tulikin aivan yllättäen, vaikka sitä oli odottettu koko vuosi ja kesä ja viimeiset kaksi viikkoa.. Koti-ikävä meinasi silti iskeä jo ennen lentoonlähtöä.. koko vuosi ulkomailla!! Noh, matka meni kuitenkin mukavasti, niinhän ne tapaavat tehdä. Lähtöselvityksissä selvisin ylipainosine kasseineni koneeseen ilman ylipainomaksuja, tosin Grazissa löysin matkalaukkuuni kiinitetyn kirkuvan punaisen lapun jossa luki "HEAVY 28kg". ;) Jonkinnäköinen järkytys oli, kun näin Wienistä Graziin lentävän pienenpienen POTKURIkoneen.. Onneksi se matka ei kestänyt kuin puoli tuntia, sen verran kovaa ääntä ne propellit pitivät. Sen sijaan olin jo osannut arvata, että kaikki tavarani eivät mitenkään löytäisi perille asti, ja niinhän siinä kävikin. Makuupussi puuttui. Tosin se oli jäänyt vain Wieniin asti ja toimitettiin kotiin seuraavana aamuna ennen yhdeksää. Ja tulinpa oppineeksi senkin sanan saksaksi: der Schlafsack. Kentällä oltiinkin sitten vastassa, joku poika Daniel tms. tuli hakemaan ja vei kotiovelle asti. Vuokraisäntäni pojan erittäin mukava tyttöystävä Angelika esitteli mulle koko kiinteistön, ja minä kuuntelin ja YMMÄRSIN sujuvasti saksaa.. ;) Vaikka vielä kentällä jäi kaikki saksan sanat jonnekkin mahan pohjalle ujoina makoilemaan, niin tässä vaiheessa onnistuin pian jo puhumaankin saksaa! Vaikka ÖAD:lta saamassani kirjeessä sanottiin, että ranskalainen tyttö ja saksalainen poika "are living in", olinkin ensimmäinen tähän "ERASMUS-asuntoon" muuttaneista opiskelijoista. Siispä sain valita huoneeni ensimmäisenä, ja otin tietysti sen, minkä kaikki muutkin ensimmäisenä saapuneet ovat aina valinneet (näin kuulin jälkeenpäin Angelikalta). Vähän myöhemmin ehdin tutkia myös muiden huoneet ja vertailla, olinko valinnut hyvin vai huonosti. Keskimmäisessä huoneessa olisi ollut paljon enemmän säilytystilaa, mutta kovempi sänky. Ensimmäisestä huoneesta on lyhin matka vessaan ja telkkarille, mutta siellä ei taas ole ollenkaan peiliä. Minun huoneessani on jopa kokovartalopeili. ;) Parhaan valitsin, ehdottomasti. Lisäksi asunnossa on suuri keittiö ja yksi iso olohuoneen tapainen huone, jossa vuokraisäntä tai hänen perheeseensä kuuluva henkilö voi silloin tällöin etukäteen ilmoittamatta yöpyä. Eli pitää silloin tällöin siivota.. ;) Makuuhuoneiden ikkunat ovat nätisti sisäpihalle päin, eli ison tien liikenteen melu ei kuulu muuta kuin keittiöön ja olohuoneeseen. Viidennestä kerroksesta on ihan hauska katsella alla virtaavaa liikennettä ja autoilijoiden äkkijarrutuksia, kun yksi kaista onkin yllättäen poikki ja kaikkien pitää vaihtaa kaistaa.. ;) Illalla kävelimme vielä Angelikan kanssa ympäri Grazin vanhaa kaupunkia. Käytiin viinilasillisella ja jossakin irkkubaarissa, missa matkaan liittyi kummallekin uusi tuttavuus Sebastién Ranskasta. Angelika lähti sitten tiistaina takaisin Wieniin, missä hän asuu, mutta Sebastien näytti minulle vielä tiistai-iltanakin kaupunkia. Ja saksanpuhuminen sujuu aina vaan paremmin ja paremmin. :) Ihan hassuja sanoja pulpahtelee mieleen, vaikkei niitä mitenkään erityisesti edes muistele.

8.-12.9.2004: IKÄVÄ!!!!!! Voihan tupakkalaki kuinka sinua ikävöin... Kaikki polttaa kaikkialla. Salzburgiin matkustaessani oli junassa sentään tupakoimattomille savuttomat vaunut, muttamutta.. Kaikki ravintolat, kapakat, KAHVILAT, rautatieasemat, jopa elintarvikekaupat on ihan savuisia.. Myyjät polttaa vihannestiskin takana, taksikuski poltti autossa, eikä lopettanut, vaikka nousin kyytiin.. Haloooooo.... Muuten ihan mukava taksikuski, ei siinä mitään ;) Yliopiston seinillä on joka paikassa "RAUCHEN VERBOTEN"-kyltit.. ja kuitenkin jostain nurkasta löytyi tuhkakuppi (tosin käyttämätön). Eikös sen pitäisi olla itsestäänselvyys, että yliopiston kaltaisissa tiloissa EI SAA POLTTAA???? Voi haloo. Liian hyvälle olen oppinut, mutta osaapa tuotakin asiaa tästä edes Suomessa arvostaa. Täällä ei voi mennä minnekään, ilman että vaatteet ja hiukset ja matkatavarat ja KAIKKI haisee tupakalle. Musta on tullu parissa päivässä superaktiivinen passiivinen tupakoitsija.   Suihku. Onpa elämä hankalaa, kun suihkussa ei ole kunnon paineita. Miten semmosella lirulla mitään hiuksia pesee joka toinen päivä? Vastaus: Hankalasti. Kestää ainakin tunnin, ennen kun kaikki shampoo on huuhdeltu pois. Sitten on vielä hoitoaine.. ;) Ja miksei keittiön kuumavesihanasta tule kuumaa vettä?? Miten kylmällä vedellä mitään voi kunnolla tiskata? Onneksi on tiskikone. Nojoo. Torstaina siis matkustin mukavasti kivalla vanhanaikaisella junalla Salzburgiin. Tai no, ei siinä junassa mikään muu ollut vanhanaikaista, kuin ne hytit. Vaunussa oli semmosia kuuden hengen hyttejä, joista osa oli savullisia ja osa savuttomia. Onneksi tajusin mennä siihen savuttomaan hyttiin. Tosin yksi kanssamatkustajapoika oli sitä mieltä, että kyllä savuttomassakin hytissä voi polttaa, kunhan puhaltelee savut ovesta ulos. Onneks sen kaveri ei antanu sen polttaa, muuten mun ois pitäny avata suutani ;) 4 tuntia kesti junamatka. Mennessä ei tarvinnut vaihtaa junaa, mutta tullessa piti Bischofshofenissa. Toivottavasti se kirjoitetaan noin...? Muuten junassa toimi kaikki.. vessaa en uskaltanu kokeilla. Matkaliput tarkistettiin niinkuin Suomessakin, myyjä tuli hyttiin kysymään, tahdonko syömistä tai "limoa".. :) Onneksi tulikin, sillä 4 tuntia on tosi pitkä aika istua paikallaan ja tehdä Garnichts. Salzburgissa oli kaikki ennallaan. Galean perheen sama vanha asunto oli edelleen yhtä ihanasti rempallaan (tai sitten se rojunpaljous vaan teki siitä jotenkin sotkuisen näköisen), mutta eipä se mua haitannu :) Helgan laittama ruoka oli edelleen hyvää ja sitä oli runsaasti (huh). Christoph vei mua iltaisin ulos niinkuin ennenkin, tosin meno oli rauhoittunut aikas paljon. Auto kulki silti vieläkin lujaa ;). Isä Jonathan oli yhä yhtä puhelias papupata kuin ennenkin. Madelene oli kasvanut nuoreksi naiseksi (15w), ja murrosiän huomasi vieraallakin kielellä.. ;) Perjantaina mentiin yhdessä erään todella kauniin järven rannalle "zu baden". Aurinko paistoi ja oli ihan älyttömän lämmin! Ihan ihanteellinen rantailma. Vesi oli hieman viileähköä, mutta uitavissa (jos niin voi sanoa). Ja tottakai mun piti suomalaisena sanoa, että 'vesi on niiiiiin lämmintä että melkein polttaa' ;) No en mä ihan noin sanonu, mutta siihen suuntaan.. Lauantaina matkustettiin yli tunti autolla Bischofshofeniin ja kiivettiin yli 1500m korkealle vuorelle. Ihan ylös asti ei jaksanut kävellä, mutta käytiin tosi korkeella. Valtavan hyvää pepputreeniä.. ;) Ja hienot näköalat!! Noista näkymistä on muutama valokuvakin jossain. Takaisin tullessa juututtiin ruuhkaan (4 metriä eteenpäin, pysähdys, seisotaan hetki, taas 4 metriä eteenpäin -tyyliin). Minä seurasin huvittuneena, kuinka muut keskusteli siitä, kuinka ruuhka olisi ehkä voitu välttää, jos Jonathan ei olisi juuri ennen ruuhkatiedotetta laittanut radiota pois päältä.. ;) Ja Madelinea harmitti hirveesti, kun hän ei kerennytkään jonkun kaverin kanssa jonnekin juuri sovittuun aikaan. Puhelin soi lakkaamatta kun uutta tapaamisaikaa yritettiin järjestää. Ilmeisesti se kaverikin oli juuttunut johonkin ruuhkaan.. ;) Illalla Christoph vei minut vielä kavereidensa kanssa johonkin paikalliseen diskontyyppiseen (Republik) ja ilta venyi aamuksi.. oltiin aamukuudelta kotona. Se ehkä selittää vähän sitä, miksi Christoph nukkui seuraavana päivänä puoli neljään asti iltapäivällä ja miksi mua vähän väsytti kotiin päästyäni. Sunnuntaina satoi onneksi surkeasti vettä, niinpä munkaan ei tarvinnut tehdä mitään erikoista.   Paluumatkalla joku jamaikalainen nuorukainen tuli keskustelemaan mun kanssa ja kysyi, puhunko englantia. "Ja sicha", sanoin, enkä ensin edes tajunnut, että se ei ollut englantia. Sitten kesti varmasti 15 sekuntia, ennen kuin keksin, mitä on joo englanniksi ja että joo puhun englantia. :) Olisin osannut sen kaiken sanoa saksaksi, vieläpä ihan sujuvasti.. mutta huh, minne on enkku hävinnyt??? Noh, lopulta sanat löytyivät englanniksikin, mutta keskustelu tyrehtyi aika nopeasti, kun kävi ilmi, että minä kaikesta huolimatta puhuin paljon parempaa englantia kuin se jamaikalainen... No, eipä järin suuresti harmittanut, sainpa taas lukea ihanaa saksankielistä kirjaa.. ;) Taksikuskin kanssa sain sitten aikaiseksi ihan henkevää keskustelua oikealla kielellä aiheesta Gigi D'Agostino ja sen uusi biisi :)

13.9.2004: Helpotusta ikävään Ensimmäinen koulupäivä. Kivaa, saksankielen intensiivikurssi jossa saa puhua SUOMEA. Joo. Ryhmääni onnistui eksymään kolme muutakin suomalaista, Lotta, Lauri ja Kalle, joista viimeiseksi mainittu on myös Tampereen teknillisestä yliopistosta. Maailma on pieni. Noh, koulun jälkeen totesin, että pakko sitä on jotakin aamupalatarviketta käydä Billasta ostamassa. Etsin ketsuppia, mutten löytänyt. Etsin muroja, mutten löytänyt. Sen sijaan.. täh? Mikäs suomenlippu tuolla vilahti mun näkökentässä? Mikäs laatikko tää on? Finn Crisp? .. HAPANKORPPUJAAAA!!! :))) Oidaa. Heti oli pakko ostaa paketti, tottakai. :) Ja kohta pitää ostaa toinen, sillä tää on jo kohta syöty. Hapankorppuihin tulee himo, sille ei voi mitään. Syöt yhden, sun on pakko syödä toinen ja kolmas ja neljäs ja... ;) Maailma on pieni. Löytyisköhän täältä vielä kohta salmiakkiakin? ;)

14.9.2004: Voihan byrokratia Byrokratian luvattu maa. Joo, niin olen kuullut sanottavan. Noh. Jotta voi saada opiskelijakortin, täytyy olla klo 14 jossain tietyssä rakennuksessa 30 muun vaihtarin kanssa yhtä aikaa maksamassa vajaan 15 euron ylioppilasliittomaksua (tms.). Sen jälkeen mennään yliopistolle ja otetaan siellä kuva itsestä sellaisella hienolla laitteella.. :) Ihmettelin ensin, että miksei tavallinen valokuva kelpaa, mulla ois ollu mukanakin vaikka kuinka monta. Mutta totuus olikin tarua ihmeellisempi: kuva meni suoraan digitaalisena johonkin tietokantaan, jolla tehdään opiskelijakortit.. Ja mun kortissa lukee tasanvarmasti Paulina Voima. Siitä mun ois varmaan pitäny huomauttaa.. täällä ei ihmiset tosiaankaan osaa edes kopioida mun nimeä oikein. Se on aina Paulina. "Pauliina mit doppel-i" :) Sehän ois hieno sukunimi. "Wie heissen Sie?" "Pauliina mit Doppel-i". :))   Pankkitiliä avatessa mä jouduin korjaamaan nimeni ainakin 3 kertaa. Eikä se täti silti tuntunut ymmärtävän, että Pauliinassa on tosissaan kaksi iitä. Noh.. Christoph oli kuitenkin ymmärtänyt, Helga sen sijaan ei. "Liebe Paulina", se aina kirjottaa mulle sähköpostia.   Mulla on siis nyt jo tuo ihana prepaidliittymäni. Tänään joku sanoi, että VASTAANOTETUT puhelut maksaa MULLE 1c/minuutti. Haloo. Ja soitetut on sitten jotain 30 senttiä minuutti. Hiemanko kallista??? Noh, yliopistolta saa kuitenkin jonkun erikoisdiililiittymän, jos on a) pankkitili (jonka oikeasti voisi avata vasta, kun on saanut matrikelnummerin eli opiskelijanumeron .. minä sain yllätyksekseni ilmankin..), b) Meldezettel ja c) passi. No mulla on, mä voisin sellaisen erikoisliittymän ottaa. 1c/minuutti puhelut kaikkiin liittymiin + joka kuukausi 2 tuntia ilmaista puheaikaa mihin tahansa itävaltalaiseen puhelimeen. Mitä tekstiviestit maksaa? Ei ne tienny.. Mutta tuon liittymän saadakseen täytyy ottaa KAKSI sim-korttia, joista molempiin ladataan joka kuukausi se 2 tuntia ilmaista puheaikaa. Mutta otappa siitä sitten selvää, kummassa liittymässä on kuinka paljon minuutteja jäljellä. Siinä saa sitten heti kaupan päällä kaksi uutta numeroa. Eikä ole mitään järkeä käyttää kahta eri numeroa. En mä ihan ymmärtäny koko systeemiä. Pitää ottaa selvää vielä, koska toi prepaid kuulosti kyllä ihan tosi kalliilta. Mitähän siinä brosyyrissä oikein sanottiinkaan niistä hinnoista..?   Byrokratia toimii kuitenkin näin: Ennen kuin voit saada yllämainitunlaisen kännyliittymän, sulla täytyy olla pankkitili. Ennen kuin voit saada pankkitilin, sulla täytyy olla matrikelnummer (mä sain kyllä ilmankin, mitään mistään matrikelnummereista tietämättä) ja sen saa vasta perjantaina iltapäivällä, kun opiskelijakortin saa hakea. Noh, pankkitilin lisäksi täytyy olla Meldezettel ja siihen tarvitaan vuokranantajan allekirjoitus. Minäpä en ole omaani vielä nähnyt, enkä ehkä näekään ennen kuin vasta parin viikon päästä kun ne muut opiskelijat tulevat. Joku kehoitti mua väärentämään siihen vaan jonkun nimen (ei sitä kuulemma kukaan tarkista), mutta en mä nyt semmosia rupea tekemään..

17.9.2004: Kulttuurishokki Siinä on taas hyvä esimerkki suomenkielen sanasta, joka on otettu suoraan esim. englannista (tai tässä tapauksessa myös saksasta) ja lisätty loppuun i. der Kulturschock = KulttuurIshokkI. :) Noh, mutta tänään huomasin itsessäni pieniä kulttuurishokin ensioireita. Aamulla rappukäytävässä olin vielä vähän unisena kiirehtimässä kouluun, kun vastaantuleva rouva rupesi valittamaan siitä, etten sanonut hänelle hyvää huomenta. Sanoinhan minä, mutta vasta sen jälkeen, kun tämä oli ensin sanonut minulle. Noh.. maassa maan tavalla, ensi kerralla muistan tervehtiä, etten ole sitten epäkohtelias.. :) Tupakoinnista olen jo maininnutkin.. siihen ei vaan totu, että koulun ruokalassa (Mensassa) saa polttaa. Mensassa on toinenkin asia, mikä on suomalaisen silmissä täysin käsittämätöntä; ruokaa ei saa ottaa itse, vaan se annostellaan lautaselle. Siinä saa sitten joko liian suuren tai liian pienen annoksen, tai liikaa kastiketta tai jotain.. koskaan ei hyvä :). Tänään söimme porukalla pienessä "seisova pöytä"-ravintolassa, jossa myöskin ruoka annosteltiin lautaselle SEISOVASTA PÖYDÄSTÄ!! Haloo.. :) No sitten liikenne. Olen jo muutaman päivän ajan kouluun kävellessäni ihastellut täkäläisten autoilijoiden kohteliaisuutta. Jalankulkijalle annetaan AINA tietä. Jos tahdot mennä kadun yli suojatien kohdalla (siis jos ei ole jalankulkijoille liikennevaloja) auto pysähtyy AINA antamaan tietä. Noh, tänään kuulin sitten Sebastienilta, että autoilija voi saada sakon, jos jättää antamatta tietä.. ;) Eli ei ne ihan vapaaehtoisesti kohteliaita ole. :) Sitten kuulin myös, että myös jalankulkija voi saada sakot, jos kävelee päin punaisia (vaikkei olisi auton autoa missään). Salzburgissa erään disko-ravintola-systeemin vessan edessä oli mamma keräämässä vessapaperimaksua. Kävelin ensin siitä ohi, enkä ymmärtänyt maksaa. Mamma kuitenkin rupesi helistelemään rahakippoaan ja köhimään jotain takanani, joten ymmärsin mennä maksamaan.. Summan sai itse päättää, mutta jotain tippiä oli annettava.. :) Ketsupista pitää maksaa McDonaldsissa ja vessapaperista diskossa. Pikkurahaa pitää siis olla mukana AINA.

21.9.2004: Oma maa mansikka....   .. muu maa mustikka. Mustikatkin on kyllä hyviä, ei siinä mitään, mutta just nyt ois hienoa, jos ois teleportti. Ois ihana hetkeksi päästä Tapsantorin karkkivalikoimille ja ostaa KARKKIA (täältä ei tahdo saada kuin elintarvikevärisokeripommeja ja Milka-suklaata). Ja vois puhua kassalle suomea. Ois ihana päästä kävelemään oman kampuksen SELKEISSÄ rakennuksissa, joista ihan oikeesti löytääkin etsimänsä. Täällä on rakennuksia vaikka kuinka, ja jos uskaltautuu sisälle, pääsee pieneen aulaan, josta johtaa rappusia ja käytäviä joka suuntaan 5-6 kerrosta ylöspäin ja joskus alaskinpäin. Ja vaikka on kuinka olevinaan oikeassa rakennuksessa, niin ei löydä etsimäänsä. ZIDin toimisto jäi tänään käymättä, kun en uskaltautunut ahtaisiin käytäviin etsimään. Kirjasto oli aivan kummallinen, suljettuja lasiovia joka paikassa, eikä kirjan kirjaa missään näkyvissä (kai niiden lasiovien takana), puhumattakaan tietokoneista. TTYllä on tietokoneita joka paikassa ja tunnuksilla pääsee netissä surffaamaan missä vain. Täällä ei ole tunnuskoneita vissiin kuin piilossa niiden lasiovien takana ja tunnuksettomilla päätteillä voi surffata vain koulun omilla sivuilla. Koitappa lukea sähköpostejasi, niin johan kone herjaa että "SURFGEBIET EINGESCHRÄNKT!!". Välillä tuntuu ihan käsittämättömältä, että täällä pitää koittaa asua kokonainen vuosi. Nyt on vasta kolmas viikko menossa, koko homma on tuskin alkanut, ja minä jo toivon pääseväni kotiin Suomeen.. :) Jotkut kai kutsuu sitä koti-ikäväksi.   Mä oon kävelly viimesen 10 päivän aikana aivan valtavia määriä.. varmaan 100 kilometriä. Joka aamu olen kävellyt puoli tuntia rivakasti pysähtymättä Attemsgasselle kielikurssille. Koulun jälkeen olen kävellyt yleensä jotain kiertoreittiä (esim. keskustan tai Teknillisen yliopiston kautta) kotiin ja illalla vielä jonnekin toiselle puolelle kaupunkia. Viikonlopun vietin käytännössä jalkojeni päällä. Lauantaina kävelin 40 minuuttia kaupungin toiselle puolelle Wienerstrasselle muka kolmeksi pelaamaan lentopalloa poikien kanssa. Noh, sinne päästyäni (olin ajoissa!!) sainkin tekstiviestin, että peli alkaakin vasta klo 17, koska pelikaverini täytyi ensin toipua krapulastaan hieman.. ;) Kävelin sitten takaisin keskustaan ja 1,5 tunnin päästä takaisin Wienerstrasselle. Pelattiin ehkä kaksi tuntia (7 poikaa ja minä.. ;) ), ja sen jälkeen kävelin taas kotiin (tosin pizzerian kautta). Sunnuntaina kävelin koko päivän 12-20 kaupungilla festivaaleilla. Ihmisiä riitti ruuhkaksi asti, suurella osalla kansallispuku päällä. Kansallispuku täällä tarkoittaa miehillä nahkahousuja tai -shortseja ja hassuja vihreitä hattuja ja ennen kaikkea vihreitä toisinaan kuvioituja polvisukkia ja naisilla dirndl-mekkoa (tai joku vastaava sana se oli) :) Echt lustig! Mutta kylläpä oli jo sunnuntai-iltana jalat aivan poikki ja kipeenä! Mutta maanantaina aamulla taas oli pakko kävellä kouluun sen puoli tuntia..   Eilen pelattiin taas porukalla lentopalloa. Tällä kertaa mukana oli tyttöjäkin (tosin suurin osa luovutti aika pian). Minä pelasin loppuun asti ja nyt on käsivarret aivan hellänä ja suunnilleen mustelmilla.. ;) Ehkä hetkeen jää pelit väliin, että ehtii toipua. Kielet meni kyllä sopivasti sekaisin, kun erittäin kansainvälinen porukkamme yritti yhtä aikaa puhua saksaa, englantia ja ruotsia (ruotsalaiset ja norjalaiset keskenään) ja sitten suomeakin vielä.. Aikani sitä sotkua kuunneltuani ei ollut mikään ihme, kun päästin suustani lauseen "Jag kommer gleich" tai "Ja das ist sehr gut actually".. :) Lauri rupesi yllättäen puhumaan minulle ruotsia suomen sijasta jne. Paras huvi on kuitenkin se, kun yritämme pohjoismaalaisessa porukassa keskenämme puhua saksaa. Varsinkin Magnukselta kuulee paljon näitä saksannoksia ruotsalaisista sanoista kuten "Benutzervänlig". Suomalaiset ja ruotsalaiset ymmärtävät helposti usein edes huomaamatta, ettei sana ollut ollenkaan saksaa, mutta osuupa paikalle joku paikallinen, niin hän ei kyllä tajua enää mitään :) Ai mikä vänlig? freundlich.. :) Schweutsch on tämän kielen nimi (schwedisch + deutsch = schweutsch). Täällä on ollut aivan uskomattoman hienoja ilmoja koko ajan! Ihan muutaman päivän on onnistunut satamaan, muuten on ollut aurinkoista ja LÄMMINTÄ! 20-25 astetta joka päivä. Syyskuussa!! :) Suomessahan tässä vaiheessa saattaa sataa jo lunta. Uskomatonta, että vielä voi kävellä kaupungilla teepaidassa ja takin voi jättää kokonaan kotiin :)   Ja saksankielen taidot senkun kartuu :) Olen jo onnistunut neuvomaan tietä kahdelle eksyneelle (paikalliselle tai muuten vaan turistille) saksaksi ja yllätyksekseni olen jopa tiennyt MIHIN kysyjä on ohjattava :) Eilen hississä sain naapurin rouvan kanssa keskustelun aikaiseksi aiheesta "mihin vien roskapussin". :) Tulipa sekin asia selvitettyä, niin ei tarvitse keräillä noita roskapusseja tuonne keittiöön.. ;) Myöhemmin iltapäivällä toinen naapurinrouva tuli ovelleni etsimään tämän asunnon entisiä asukkeja (Herra tai rouva Lohbergeriä). Hänen kylppäristään oli nimittäin mennyt kaksi vihreää kylpyhuoneen seinäkaakelia rikki ja rouva muisti, että yläkerran naapurilla (siis minulla..) oli joskus 10 vuotta sitten ollut jonkunlainen kaakelikokoelma kellarissa. (Miettikää, olen onnistunut keskustelemaan kylpyhuoneen seinäkaakeleista itävallaksi..). Valitettavasti mulla ei kuitenkaan ollut avainta kellarin kanakoppiin, enkä onnistunut naapurinrouvaani auttamaan. Lupasin kuitenkin kysyä herra Lohbergeriltä näistä laatoista (mikähän se sana nyt sitten olikaan saksaksi??) ja sitten soittaa hänelle.

24.9.2004: Käykö visa? Ei käy. Ei käy visa, valitettavasti. MasterCard tai pankkikortti(itävaltalainen), mutta visalla ei voi maksaa. Kait teillä on käteistä? Visa käy vain joissain vaatekaupoissa ja IKEAssa. Visalla ei voi maksaa jokapäiväisten ostosten kaupoissa niinkuin vaikka ruokakaupassa tai pesuaineita ja kosmetiikkatuotteitta myyvässä DM:ssä. Eikä tietenkään ravintoloissa. Eikä elokuvateatterissa. Ts. nosta käteistä ja zwar PALJON. Enpä ole ennen elämässäni juuri edes nähnyt satasen euroseteliä, täällä ne ovat jokapäiväisessä käytössä. Kauanko kestää siirtää rahaa Suomesta Itävallan tilille netin kautta? 2 päivää sanoo netti ja EU-säädökset. Mutta pankissa sanotaan: "Hah? :) Ei täällä mitkään EU-säännökset ole käytössä, 7-10 pankkipäivää kestää rahansiirto." No entä kuinka kauan kestää lähettää postipaketti Suomeen? Viikko, sanottiin postissa. Totuus oli viikko + 5 arkipäivää. Entä koska saan uuden halvemman puhelinliittymäni toimimaan? "Huomenna illalla tai viimeistään ylihuomenna", mikä siis tarkoittaa 'ei huomenna eikä ylihuomenna, eikä sitä seuraavana päivänä, eikä ainakaan viikonloppuna, siispä aikaisintaan maanantaina, josko silloinkaan'. Täällä on käytössä ns. italialaiset minuutit, joiden pituudesta ei ole muuta varmuutta kuin se, että ne ovat paljon pitempiä kuin 60 sekuntia. Tai sitten sekunti vaan määritellään jotenkin toisin kuin meillä Suomessa. Nimitys 'italialainen minuutti' jäi kielenkäyttöömme, kun yritimme täyttää vatsojamme eräässä italialaisessa pufee-ravintolassa. "Juu, kaksi minuuttia kestää, sitten voitte tulla ottamaan ruokaa." Ja kesti 20 minuuttia tai jotain.. ;)

26.9.2004: AUSSTEIGEN!!! Olen tässä matkan varrella ylistänyt paikallisten ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, mutta poikkeuksiakin näköjään löytyy. Etenkin norjalaisella Johanilla tuntuu olevan erittäin huono tuuri näissä asioissa. a) Bussi- ja ratikkakuskit. Meneppäs ostamaan matkalippua kuskilta, kun tällä on kiire päästä ajamaan, niin saat kyllä niin huonoa kohtelua kuin vain voi olla. Lippua saa olla ostamassa useamman pysäkinvälin ja vaihtorahaakin olla oikeen kerjäämässä. Eikä kaupan päälle tosiaankaan saa mitään ystävällistä hymyä ja hyvänmatkantoivotusta, vaan suorastaan päin vastoin. Johanille kävi juuri näin eräänä päivänä bussissa. Vasta viimeisellä pysäkillä hän sai vaihtorahan. Eilen illalla Kalle suorastaan heitettiin ulos ratikasta, kun tämä meni ostamaan lippua. Helpompaa on näköjään matkustaa pummilla tai ostaa lippu jostain muualta. b) Rajavartiolaitos Itävallan ja Slovenian välillä. Olimme eilen porukalla matkalla Mariboriin Sloveniaan. Junalla sinne matkustaa tunnin verran ja edestakainen matka maksaa 10 euroa. Kaupungissa sinänsä ei ole mitään niin ihmeellistä näkemistä, mutta oli siellä silti kiva käydä. Nyt voi sanoa käyneensä Sloveniassa ;). Juna lähti lauantaina aamulla klo 8.30. Aamulla kauheassa kiireessä lähtiessäni tuli mieleeni vielä ottaa passikin mukaan, ihan vaan varmuuden vuoksi, vaikka ollaankin menossa uuteen EU-maahan. Onneksi otin passin mukaan.. Rajalla (tai viimeisellä Itävallan asemalla) poliisit tulivat hyttiimme ja tahtoivat nähdä passit. Johanilla ei ollut passia mukana, vaan hän tarjosi Norjassa varsin hyvin käyvää Personalausweissia ajokorttiaan. Poliisimatami tutki sitä hetken ja kysyi sitten että mikä ihme tämä on. Kun sai kuulla, että se on ajokortti, huusi hän toveripoliisilleen "Problem! Nur Führerschein!" Ja tuomio oli tyly: "Sie müssen aussteigen! Sofort!" Johan parka jäi siis matkan varrelle kun me muut menimme käymään Sloveniassa. Hänet oli kuulemma oikein työnnetty ulos junasta.. No, ensi kerralla se poika ei unohda passiaan kotiin ;) Matka oli kuitenkin ihan hauska, vaikka kaikkia harmitti Johanin kohtalo. Kävimme sellaisella koppihissillä yli kilometrin korkeudella ja näimme sieltä upeat maisemat. Vähän niinkuin lentokoneesta vuorelta näkyi koko kaupunki kerralla ylhäältäpäin :) Olin odottanut näkeväni jonkun köyhän jälkeenjääneen kaupungin, mutta Maribor olikin varsin eläväinen ja hyväkuntoinen kaupunki. Ei ollenkaan rähjäinen tai köyhä. Hyvä tietysti niin.

27.9.2004: Kämppikset Eilen illalla saapui ensimmäinen kämppikseni, saksalainen Alexander. Sillä oli koko autollinen tavaraa mukana. :) Uskomaton määrä. Mulla oli vaan 28 kiloa + tietokone, sillä oli valtavat kassit ja pussit ja vielä kengät päälle ;). Auto oli kuulemma ollut niin täynnä tavaraa, että vuoriteillä oli ollut vaikeuksia pitää auto liikkeessä ylöspäin.. ;) Ranskalainen Diane tuli tänään. Silläkin oli 50 kilon matkalaukku, ja Diane oli joutunut maksamaan 300 euroa ylipainomaksuja lentokentällä.. Molemmat kämppikset vaikuttavat hirveän mukavilta (+ ei polta!!!). Alex opiskelee TU:ssa arkkitehtuuria (niinkuin kaikki muutkin saksalaiset Erasmusopiskelijat) ja Diane kieliä (englantia, saksaa, venäjää ja liettuaa). Kotona puhutaan siis saksaa, mikä on hirveän hyvä asia. Tapasinpa sitten myös vuokranantajani ja tämän vaimon. Mun ei sitten tartte maksaa ensimmäisen kuun vuokrasta kuin puolet ;). Tuntui hullulta, että ne teititteli meitä kaikkia. Ei mun ikästä ihmistä tarttis teititellä.. ;) Mä yritin kovasti teititellä takaisin, toivottavasti en möläytelly mitään lipsahduksia.

29.9.2004: Virallisesti puolalainen Niin siinä sitten kävi, että kansalaisuuteni muuttui. En oo enää suomalainen, vaan puolalainen.. ja vieläpä virallisesti. ;) Kävin viimein viemässä Meldezettelini paikalliseen maistraattiin. Tiskin takana istunut mies teki pikku mokan, ja kirjoitti viralliseen paperiini, että kansalaisuuteni on puolalainen. ;) Huomasin virheen vasta päästyäni kotiin.. pitää mennä vielä takaisin korjaamaan asia.. Finnland ja Polen on niin samanlaisia sanoja, että tommonen virhehän voi sattua ihan kelle vaan. Eikö? Kävin kaupunkikierroksellani myös pankissa hakemassa pankkikorttia, joka ei ole tullut postissa.. Sille oli käynyt samalla lailla kuin äitin ekalle kirjeelle, meni takasin lähettäjälle 'unbekannt'ina. Kortti kuitenkin löytyi pankista. Satuinpa sitten kysäisemään pankkivirkailijalta, voinko maksaa kortilla kaupassa. "Ei tietenkään voi" kuului vastaus. Totesin siinä sitten, että noh, pitää sitten käyttää ahkerasti bankomaattia. Täti vastasi mulle, että oikeastaan sekään ei onnistu. Että kortilla saa nostettua rahaa vain pankista. Halooo... mitä virkaa koko kortilla sillon on? Eihän pankitkaan oo koskaan edes auki, millon mä muka voin mennä sieltä mitään rahaa hakemaan? Aikani asiasta keskusteltuani täti muutti kortin asetuksia niin, että saan nostaa tililtäni rahaa 100 euroa viikossa. Eli jos mun täytyy maksaa esim. italian kurssin kurssimaksu 145 euroa käteisellä, niin mun pitää suunnitella sen maksamista monta viikkoa etukäteen. Mitä järkeä? Pitää vielä mennä uudestaan pankkiin ja pyytää, että ne poistais mokomat säädökset. Ne on mun rahoja siellä tilillä, tottakai mun pitää saada nostaa niin paljon kun mä haluan just sillon kun mä haluan. Tänään oli koululla Welcome Day.. Melkein kaksi tuntia kestänyt luento, joka ei tarjonnut mitään uutta infoa. Tyyylsäää.. Illalla mentiin sitten uusien erasmusopiskelijoiden kanssa Bier Baroniin istumaan ja tutustumaan ihmisiin. Mä läksin näyttämään Alexille ja kahdelle muulle saksalaiselle, missä Bier Baron oikein sijaitsee. Onneksi kerrankin tiesin mihin olen menossa. ;) Tosin jossain vaiheessa matkaa nämä arkkitehtiopiskelijat rupesivat kyselemään, että minkäs näköinen talo se oikein oli (luulivat, että me oltas jo muka kävelty ohi..), eikä mulla ollut aavistustakaan. Ainut havainto, mikä mulle oli jäänyt siitä paikasta mieleen oli osoite: Heinrichstrasse 53. :) Enkä mä vieläkään tiedä, minkä näköinen talo se oikein oli.. Hassua, miten ihmiset huomaa erilaisia asioita. ;)